Koska uuden asukkaamme arvioitu saapumisajankohta on enää alle kuukauden päässä, oli syytä tehdä muutamia konkreettisia valmisteluja. Tähän kuului muun muassa vauvan vaatteiden pesu, jonka piti olla ihan yksinkertainen rutiinihomma. Ja olisihan se ollut, jos allekirjoittanut olisi noudattanut yleisesti hyväksi todettua Marttojen pyykinpesuohjetta, joka kuuluu seuraavasti:
Lajittele pyykki
1. värin mukaan: tummat, vaaleat ja valkoiset erikseen
Pese oikein (Martat)
2. pesumenetelmän ja -lämpötilan mukaan
3. likaisuuden mukaan, pese hyvin likaiset vaatteet erillään.
Omalla kohdallani homma kosahti listan ensimmäiseen kohtaan. Lajittelin pyykit kyllä huolellisesti lämpötilan mukaan mukaan, mutta 40-asteisen vaatekasan kohdalla heräsi ajatus: miksi erotella muutamat vaaleat vaatekappaleet erikseen, kun niistä ei saa täyteen edes neljäsosaa koneellista? (Suurin osa valkoisista oli 60 asteen kestäviä.)
Siitäpä tämä oman elämänsä Sherlock päätteli, että nuo muutamat vaaleat vaatekappaleet voi hyvin pestä värikkään kirjopyykin kanssa samassa koneellisessa, kun vain heittää sekaan pari värinkerääjäliinaa. (Tässä kohtaa tahtoisin vedota raskausaivoihin. Tai siihen, että kodinhengettäreksi minua ei ole oikeastaan koskaan voinut kutsua.)
Ja kuten saattaa arvata, niin pieleenhän se meni. Useampi valkopohjainen body, äitiyspakkauksen pienet puuvillatumput ja useat sukat, vauvan kesähattu ja kummitädiltäni saatu ihana pieni neulepaita täynnä pinkkiä. Osa tasaisemmin, osa puoliksi, osassa yksittäisiä läikkiä. Janne koetti lohduttaa, että eihän kukaan nyt muutamaa tahraa huomaa, mutta miten tässä voi osata pitää huolta uudesta pienestä ihmisestä, jos edes tavallinen pyykinpesu ei onnistu?
Ensi-itkujen aikana kävin siis reippaalla kierroksella epätoivon alhossa. Kuitenkin lopulta surkuttelun ohella päädyin vielä googlaamaan aiheesta vaikka ei noille varmasti kuitenkaan enää mitään voi tehdä.
Vaikka olin aina kuullut että vaateväri ei valkoisista enää irti lähde, löytyi Googlesta yllättäen mahdollisia toimintaohjeita. Tärkeimpänä: älä päästä tahraantunutta pyykkiä kuivumaan. Onnekseni vaatteiden sureminen oli ollut alle 10 minuutin operaatio, joten toivoa oli vielä. Heitin äkkiä bodyt, sukat, tumput ja hatun viileään vesisankoon ennen seuraavan siirron pohtimista.
Tahranpoistajaa meillä ei ollut, mutta kaapin perältä löytyi vanha Rainbow’n pesujauhe valkoiselle pyykille. Tämä sisälsi valkaisuainetta ja sai kelvata pelastusyritykseen. Sitä lähti pesupallossa koneeseen kovia kokeneiden pyykkien kanssa mukanaan kaksi uutta värinkerääjäliinaa. Uusi pesuohjelma 60 asteessa – jo tässä vaiheessa tuntui varsin ironiselta, että olin niin varonut ko. vaatteiden laittamista muun valkopyykin sekaan, koska 40 asteen ohjeistus – ja telkun ääreen odottelemaan.
Noin tunnin päästä (pesuohjelma oli pidettävä lyhyenä, sillä viimeiseksi halusin naapureiden vihoja päälleni) saavuin henkeä pidätellen noukkimaan vaatteet koneesta. Hetken ajan olo oli suorastaan absurdi: Kaikki vaatteet olivat palautuneet alkuperäiseen väriin! Kysyin Jannelta, olinko sittenkin kuvitellut koko jutun. En sentään, sillä pienestä hatusta ja parista sukasta löytyi vielä haalea tahra. Mutta muu pyykki oli täysin ennallaan, mitä en voi vieläkään aivan uskoa.
Tämän dramaattisen seikkailun myötä olemme askeleen lähempänä vauva-arkea, ja opin olemaan enää luottamatta mainoksiin ja kyseenalaistamatta Marttojen ohjeita. Tämän lisäksi hyödyllinen opetus oli kuitenkin myös se, että pesussa värjääntyneet vaatteet eivät suinkaan ole automaattisesti pilalla – kunhan et päästä niitä kuivumaan. Tämän selviytymistarinan myötä aion valistaa kaikkia tuttaviani kyseisestä oivalluksesta.